Kuplan tarina

Jo nuorena poikana Eero Aarnion mielestä saippuakuplat olivat erityisen kiehtovia. Kaupungissa kasvaessaan hän ei ollut koskaan päässyt tekemään niitä, mutta maalla hän muistaa puhaltaneensa valtavankokoisia saippuakuplia aitan korokkeelta. Kuplat lähtivät tuulen matkaan ja kulkeutuivat kauas pelloille ennen puhkeamistaan. Kuva pellosta täynnä läpinäkyviä saippuakuplia kimaltelemassa auringonpaisteessa jäi vahvasti Eeron mieleen.

Pallotuolin menestyksen jälkeen Eero jatkoi suunnittelemista jälleen käytännöllisyys ensimmäisenä ajurinaan. Vaikka Pallo oli täydellinen piilopaikka ulkopuoliselta maailmalta, Eero oli huomannut, ettei tuolissa voinut lukea kunnolla. Suojaisassa pesässä ongelmana oli valon puute. Eerolla oli monia ideoita, kuinka valoa voisi päästää Pallotuolin sisään, kuten esimerkiksi kokeilu pienestä ikkunasta. Useiden pieleen menneiden yritysten jälkeen Eero mietti, voisiko kuoren sittenkin tehdä läpinäkyvästä materiaalista?

Alkuun hän luonnosteli kuoren kahdeksi osaksi, puolikkaat, jotka painettaisiin yhteen saumalla. Piirrettyään luonnoksen Eero tuli siihen tulokseen, että se varmasti voisi onnistua, mutta ulkonäkö ei tulisi miellyttämään suunnittelijaa. Kotona Aarnioiden perheellä oli kupolimaisia kattoikkunoita ja Eero alkoi pohtia, kuinka niitä oikeastaan tehdäänkään. Hän nappasi keltaiset sivut, selasi ammattihakemistoa, jonka alta löysi kattoikkunoita valmistavan yrityksen. Oma-aloitteisena hän tarttui puhelimeen, soitti heille ja yksinkertaisesti kysyi, kuinka kattoikkunoita tehdään ja voisiko hänen ideansa toimia. Se oli mahdollista, sillä akryylilevy voidaan kuumentaa ja sen jälkeen puhaltaa muotoon, aivan kuten saippuakuplia.

Eerolla oli kuitenkin edessään vielä toinen ongelma. Jos kuori tehdään akryylistä, kuinka kiinnittää se tarpeeksi lujasti jalustaan? Putkirakenteet olisivat aivan liian hankalia toimiakseen ja ne muuttaisivat designia estetiikaltaan täysin erilaiseksi. Ei yksinkertaisesti ollut olemassa ratkaisua, jolla kuoren voisi kiinnittää jalkaan kauniisti, joten Eero luopui ajatuksesta. Viimein vuonna 1968 lopullinen luonnos Kuplasta tuli valmiiksi, kun Eero sai idean kiinnittää tuolin roikkumaan katosta. Valon puute oli ratkaistu, sillä nyt sitä tulvi valtoimenaan joka suunnasta.

Päätös ketjusta tuli Eerolle helposti. ”Minun materiaalini on aina kiiltävä, niin kiiltävä kuin ikinä saa!”. Metallinen ketju olisi ehdottomasti kaunein suunnittelijan silmissä. Eero oli aina ollut kiinnostunut veneistä, ehkä ketju jollakin tapaa jälleen muistutti siitä maailmasta. Kun hän esitteli Kuplan Askolle, he innostuivat siitä heti alusta alkaen. Edeltäjänä Pallo oli raivannut hyvin tietä kansainvälisillä markkinoilla, ja Kupla sai myös yleisöltä osakseen kehuja ja ylistystä. Vaikka monet olettivat myöhemmin futuristisuuden ja avaruuden olleen inspiraation lähteenä, se ei tälläkään kertaa ollut Eerolla mielessä Kuplan suunnittelussa. Lähtökohtana oli ollut käytännöllisyys sekä uusi materiaali, joka oli saatavilla ja herätti suunnittelijan mielenkiinnon.

Kuplatuoli on nähty lukuisissa erilaisissa projekteissa lehdistä mainoksiin ja musiikkivideoihin. Kupla on myös esillä museokokoelmissa ympäri maailman edustaen ja symbolisoiden 1960-luvulle ominaista estetiikkaa. Vielä tänäkin päivänä Kupla on edelleen Eeron oma suosikkikappale kaikista luomuksistaan, alkuperäisillä hopeisilla tyynyillä tietenkin. Etenkin juuri hopeisilla ja valkoisilla pehmusteilla tuolin olemus on erityisen kevyt. Eeron mielestä on mahtavaa istua Kuplaan ja vain ihailla yhtä luonnon perusmuodoista. Sen vuoksi Eero ei otakaan kaikkea kunniaa itselleen Kuplan suunnittelusta, se on luonnon tekemä.

Eurooppa

Vepsäläinen

SUOMI

Kuplan tarina

Eurooppa

MUUT