Eero Aarnio Originals - Ainoa Eero Aarnion klassikoiden alkuperäinen valmistaja

LUKU 1

Eero

Eeron lapsuus

Omilla käsillä tekeminen ja visuaalisuus on ollut Eerolle tuttua lapsuudesta lähtien ja kynään tarttuminen tuntui hänelle luontevalta jo pienenä. Helsingin Kallion kasvattina tutuksi paikaksi muodostui Kallion kirjasto, joka oli pienelle pojalle aarreaitta. Eero saattoi viettää tunteja katsellen dokumentoitua Life-lehteä. Kallion kirjasto jäi suunnittelijan mieleen vahvasti, sillä se avasi Eeron silmät isolle maailmalle. Suunnittelijamme lapsuutta kuitenkin varjosti toinen maailmansota, jolla oletettavasti oli kauaskantoiset vaikutukset Eeron pelottomaan luonteeseen. Kallio oli yksi Helsingin eniten pommitetuista kaupunginosista ja lukuisia pommien ujelluksia kuunnellessaan, Eero joutui jatkuvasti pohtimaan, kuinka läheltä ne menisivät tällä kertaa. Iltaisin kaupungissa tuli peittää kaikki ikkunat, jotta pommikoneet eivät näkisi kaupungin valoja. Erään raskaan pommitusyön jäljiltä Aarnioiden perhe huomasi verhoja syrjään vetäessään kaikkien ikkunoiden rikkoutuneen sisään. Pommi oli pudonnut aivan kodin viereiseen puistoon. Eeron ja hänen vaimonsa Pirkon muistellessa sota-aikaa, kaikki mikä tänä päivänä tuntuu vaikealta, on loppujen lopuksi hyvin pientä verrattuna kokemuksiin tuolloin. Eero oppi sekä käsittelemään epävarmuutta myöhemmin elämässään että kääntämään sen voitoksi.

Nuori Eero

Nuorena aikuisena Eerosta tuli harjoittelija arkkitehti Heikki Sysimetsän toimistoon. Myöhemmin tämä osoittautui yhdeksi ratkaisevaksi käännekohdaksi tulevan suunnittelijan urapolulla. Sysimetsän toimistossa häntä kannustettiin hakemaan opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi. Ottaen neuvosta vaarin Eero osallistui hakuihin Ateneumin Taideteolliseen oppilaitokseen Helsingissä ja sai pääsykokeissa täydet pisteet. Hänet hyväksyttiin opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria ryhmänsä parhaana hakijana. Opintojensa ohella Eero työskenteli kahdelle tunnetulle suomalaiselle suunnittelijalle, Ilmari Tapiovaaralle ja Antti Nurmesniemelle. Heiltä Eero oppi erityisesti kurinalaisuutta ja aikatauluissa pysymistä. Hän muistaa elävästi, kuinka kilpailutöitä valmistettiin yömyöhään ja kiiruhdettiin lentokentälle viimeisten tuntien aikana, jotta saataisiin kuljetukselle vielä päivän leima ajallaan. Suuri osa kilpailutöistä viimeisteltiin ja pakattiin vielä autossa lentokentän parkkipaikalla. Valmistuttuaan Eero haki suunnittelijan työpaikkaa Askon huonekalutehtaalta Lahdessa. Kahden vuoden kuluttua hän kuitenkin päätti jatkaa uraansa freelancerina ja palasi takaisin Helsinkiin. Vaikka aika Askon suunnittelijana jäi lyhyeksi, puuseppien kanssa työskentely oli opettanut hänelle paljon huonekalujen tekemisestä itse. Loppujen lopuksi, hän oli aina halunnut työskennellä itselleen.

Tie läpimurtoon

Vuonna 1959 Eero Aarnio osallistui italialaiseen huonekalusuunnittelukilpailu Cantúun ensimmäistä kertaa omalla nimellään. Eero muistaa kuinka hän suunnitteli kilpailutyötä pienessä arkkitehtiosastossa Laajasalossa, kun Pirkon synnytys käynnistyi. Lapsivesi tuli toimiston lattialle ja pian kolmihenkiseksi kasvava perhe kiiruhti sairaalaan. Yö venyi pitkäksi ja Aarnioiden esikoistytär Marjukka syntyi seuraavana päivänä. Eero viimeisteli eteiskalusteista koostuvan kilpailutyön ja sijoittui kilpailussa kolmanneksi. Myöhemmin vuonna 1964 hän voitti samassa kilpailussa ensimmäisen palkinnon toimistokalustesarjalla, jossa oli pyöreitä vanerituoleja ylellisellä nahalla verhoiltuna. Italialainen huonekalufirma Cassina otti sarjan tuotantoon. Eero Aarnion ensimmäinen kansainvälisessä mediassa nähty työ oli rottinkinen Mushroom- jakkara, jonka teki Sokeva-organisaatio ja esiteltiin Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1962. Menestyttyään jo aiemmin Cantún huonekalusuunnittelukilpailussa, Eero matkusti Italiaan verkostoitumaan ja työskentelemään Cassinalle. Useamman kerran koko perhe hyppäsi heidän pieneen Fiat 600-autoonsa ja he ajoivat koko matkan Suomesta Italiaan. Italialaiset ajattelivat Aarnioiden olevan hulluja, mutta perhe rakasti matkustamista. Helsingissä Aarnioiden kodista oli tullut kuin pieni tuotekehityslaboratorio, jossa Eero teki kokeiluja uusilla komposiittimateriaaleilla. Kehittyvä teknologia ja uudet materiaalit kiinnostivat häntä suuresti. Lasikuituiset veneet ja valkoiset vahvistetut pinnat puhuttelivat Eeroa, ja hän alkoi pohtia... mitä jos? Viimein vuonna 1966 Pallotuoli teki debyyttinsä Kölnin huonekalumessuilla. Messujen jälkeen New York Times kirjoitti uudesta innovatiivisesta muodosta ylistävään sävyyn ja muu maailman media seurasi perässä. Palloon kohdistunut kansainvälinen huomio räjähti ja pian siitä puhuttiin kaikkialla. Eero tiesi, että tästä alkaisi mieletön matka.

Intuitiivinen Eero

Eerolla oli ollut alusta alkaen poikkeuksellinen taito piirtää sekä käsitellä muotoja, mutta hän oli myös hyvin kiinnostunut muistakin taiteenhaaroista, kuten valokuvauksesta ja graafisesta suunnittelusta. Hän huolehti stailauksesta ja valokuvauksesta 1960-luvun alussa Pietisen studiossa Lauttasaaressa, ja myöhemmin urallaan valvoi läheisesti kaikkia tuotteidensa kuvauksia. Vuosien varrella hän opiskeli myös filosofiaa ja istumisen ergonomiaa, kaikkea mikä linkittyi vahvasti myös suunnittelijan työhön. Eerolla on aina ollut hyvin perinteinen suomalainen lähestymistapa suunnitteluun, käytännöllisyys ennen kaikkea. Edes silloinkaan, kun Eerosta puhuttiin futuristisena suunnittelijana, tyyli ei koskaan mennyt funktionaalisuuden edelle. Yksi suunnittelijamme merkittävimmistä taidoista on kiistatta kyky antaa esineille luonnetta ja jopa kokonainen persoonallisuus. Eero on esitellyt meille leikkisiä ja tunteita herättäviä hahmoja, jotka puhuvat omaa kieltään. Hänen erikoisosaamistaan on luoda muotoja, jotka kestävät aikaa, taito, jota ei kohtaa joka päivä. Intuitiivisesti suunnitteleva Eero ei ole koskaan pelännyt rajojen rikkomista tai riskien ottamista. Yksi Eeron uraan eniten vaikuttavista menestystekijöistä on hänen persoonallisuuteensa kiteytyvä rohkeutensa sekä palo suunnitella uutta ja innovatiivista. Vuosikymmeniä myöhemmin häntä kiehtoo edelleen uusien materiaalien tutkiminen. ”Uusi materiaali antaa monesti uuden muodon”, hän sanoo nähden loputtomia mahdollisuuksia yhdistelmiin, joita ei ole vielä kokeiltu. Eero Aarnion suunnittelu ei tule ulkoisista vaikutteista. Hänelle olennaista on oma sisäinen maailma ja mielikuvitus.

LUKU 2

Epätavallinen elämä

Etsi

Suomi
Suomi