Ponin tarina
Vuonna 1972 Aarniot asuivat Tontunmäessä, jossa Eero käytti heidän autotalliaan työtilanaan. Vaikka voisi sanoa, että hänen aiemmat huonekalunsa olivat jo omanneet erityisiä piirteitä ja tietynlaista luonnetta, Eero itse kuvailee Ponia hänen ensimmäiseksi epätavalliseksi tuotteekseen. Lähtiessään suunnittelutyöhön, hän ajatteli ensin tuoleja yleisemmällä tasolla. Istuminen on mahdollista lähes missä vain, istuimenhan ei edes tarvitse olla tuoli tai sohva. Istua voi myös portailla, kiven tai kannon päällä, hevosen selässä, ponin selässä… Hän päätti suunnitella pehmeän eläinhahmon, jonka päällä voisi istua aivan kuten hevosella ratsastaessa.
Vuonna 1973 ensimmäinen luonnos Ponista lähetettiin Askolle, joka oli Eero Aarnion suunnittelemien tuotteiden valmistaja siihen aikaan. Askolla tehtiin istuimeen perusmuoto, joka lähetettiin linja-autolla Puumalaan. Siellä Eero jatkoi prototyypin kehittämistä Aarnioiden perheen kesämökillä. Ensimmäinen malli oli oikeilla jäljillä, mutta se vaati kuitenkin vielä parantelemista. Styroksisen istuimen ympärillä työskentely oli sotkuista puuhaa, maalla se oli mukavaa eikä Eeron tarvinnut huolehtia. Viimeistelyä varten Eero osti muovailuvahaa ja työsti istuimen runkoa paremmaksi. Kun ensimmäisen Ponin perusmuoto oli viimein valmis, Eero maalasi sen valkoiseksi.
Heti alusta alkaen Eero tiesi sen tarvitsevan vielä verhoilua. Kokonaisuudessaan prosessi Ponin verhoilijalle on hyvin haastava sekä vaatii erityislaatuisia taitoja käsityössä. Lopputuloksessa voi vain ihailla saumojen mutkatonta punoutumista yhteen vartalon sekä joustavan kankaan kanssa. Poneja on kuitenkin tehty myös ilman ’turkkia’ umpibetonista. Eriä on valmistettu betonista toimittamaan liikenne-esteiden virkaa. 250-kiloisia painavia betoniponeja ei niin vain liikutella.
Eero Aarnion Poni ei ole mikään tavallinen tuoli. Suunnittelija itse mieltääkin sen enemmän istuimeksi. Eero suunnitteli Ponin ensisijaisesti tarjoamaan mukavan muodon. Koko määrittyi lopulta ergonomian kautta, sillä se on täydellisellä korkeudella lepuuttamaan selkää ja jalkoja. Ponilla voi ratsastaa joko perinteisesti tai sivuttain. Pienempi malli Ponista on suunniteltu ensisijaisesti lapsille, vaikka perheen pienimmät ovatkin aina olleet yhtä innostuneita kapuamaan isommankin Ponin selkään. Se näyttää ikään kuin lasten ylisuurelta lelulta, vaikka sen mittasuhteet ovat suunniteltu aikuiselle sopiviksi. ”Me olemme kaikki suuria lapsia, tietenkin”, sanoo Eero Aarnio.
Ponin puhutaankin usein herättelevän tiettyä lapsenmielisyyttä aikuisissa. Eeron muotoilun estetiikassa on hänelle ominaista leikkisyyttä ja huumoria, jotka ovat usein ollut hyvin näkyviä hänen luovuudessa ja ajattelutyössään. Eero uskoo, että tietyillä esineillä on tietty persoonallisuus, sellainen, joka sopii esineelle täydellisesti. Esimerkiksi väri on Eerosta äärimmäisen oleellinen osa viestiä ja tapaa kommunikoida. Ponille Eero mieltää parhaiten sopivan vihreän ja valkoisen värin. Vaikka kokemuksesta hänkin on oppinut, että lapsiperheissä valkoinen voi olla herkempi kuin vihreä…