Ruuvin tarina

1990-luvun alussa Eero Aarnio kohtasi jälleen uuden käytännön ongelman perheen arjessa. Pallotuolissa istuessa hän kaipasi sellaista sivupöytää, joka ylettyisi tarvittaessa syliin. Kuten aina, Eero aloitti luonnostelun funktionaalisuus ensimmäisenä lähtökohtanaan. Ensimmäinen luonnos olikin hyvin simppeli. Uteliaisuudestaan ja leikkisyydestään tunnetun Eeron silmään se näytti kuitenkin jopa hieman tylsältä. Mitä siihen voisi keksiä, jotta siitä saisi kiinnostavamman? 

Eero Aarnion lähestymistapa muotoiluun on usein suoraviivainen. Ensisilmäyksellä muodot saattavat näyttää yksinkertaisilta ja mutkattomilta. Lähemmin tarkasteltuina niistä löytää kuitenkin syvyyttä esineiden persoonallisuuksien tullessa näkyviksi. Eeron katsoessa luonnosta uudesta pöydästä, hän yhtäkkiä näki aivan selvästi sen muistuttavan ruuvia. Ruuvin kierteiden lisääminen antaisi pöydälle paljon syvyyttä ja luonnetta. Yllättäen jokaisessa kodissa piilossa läsnä oleva esine karisti sen mielleyhtymät työkaluihin ja muuntautui osaksi sisustusta täysin uudenlaisella tavalla. ”Ruuvi on vähän humoristinen, se naurattaa”, Eero sanoo. 

Lasikuidulla suunnittelun jatkaminen tuli Eero Aarniolle luonnostaan. Ainoa epäilys hänen mielessään heräsi, kun hän pohti ruuvin kierteiden valmistusmahdollisuuksia. Hän soitti Arteknon tehtaalle, jossa kaikki Eeron lasikuituiset huonekalut valmistettiin ja kysyi, olisiko tällaisesta luonnoksesta mahdollista valmistaa toimivaa pöytää. Eero muistaa, että Arteknolla vastattiin saman tien sen onnistuvan, ja jopa olevan suhteellisen helppo tehdä. He tiesivät jo, miten. 

Ensimmäinen Ruuvi oli punainen ja aivan ensimmäiset kappaleet menivät saksalaiselle rautatavarayritykselle Würthille. Myöhemmin Eero tuli siihen lopputulokseen, että parhaat värit välittämään alkuperäistä estetiikkaa Ruuvi-pöydälle olisivat valkoinen ja musta. Eeron mielessä on vahvasti tietyillä tuotteilla tietty väri, joka kuvastaa parhaiten esineen persoonallisuutta. Ruuville mustavalkoinen värikartta olisi ideaali. 

Ympäristöään havainnoidessaan Eero kokee enemmän kuin ensinäkemällä voisi kuvitella. Ehkä se johtuu siitä, että hän on aina ollut kiinnostunut ruokkimaan mielikuvitustaan kysymyksillä kuten ”mitä jos?” ja ”mitä voisi olla?”. Hänen ajatusprosessinsa on epätavallinen, sillä Eero ei aina ajattele ympäristöään perinteisessä mittakaavassa. Suunnittelija nauttii todellisuuden vääristymistä, kokojen ja odotusten kääntämistä eri suhteissa. Kun pienistä esineistä tulee isoja. Esimerkiksi Ruuvi-pöytä saa täysin erilaisen merkityksen verrattuna sen pienempään ja hyvinkin tuttuun inspiraation lähteeseen. Pöydän muodossa ei olekaan kyse pelkästään käytännöllisyydestä vaan luomus itsessään on kannanotto. Eero pitää sisäisellä maailmalla kikkailusta. ”Se on hyvä mielikuvitukselle: voit olla sentin mittaisena jättiläisten maailmassa, jossa jopa ruuvit ovat melkein kokoisiasi...”