1960-luvun alussa aloittaessaan uransa freelancerina Eero Aarnio oli vielä tuntematon nimi. Hänen haaveenaan oli suunnitella huonekalu, jonka koko maailma tulisi muistamaan. Purjeveneet olivat aina kiehtoneet Eeroa ja sitä kautta myös lasikuitu oli materiaalina tullut hänelle tutuksi. Eero mietti, voisiko tätä uutta materiaalia hyödyntää myös muualla kuin veneissä. Voisiko design-huonekaluja tehdä lasikuidusta?

Eero Aarnio tiesi, että paras muoto mukautuvaiselle muoville olisi pyöreä ja suljettu pallo, joka voisi kestää lähes mitä vain. Hän oli löytänyt kaikista käytännöllisimmän muodon uudelle työstettävälle materiaalille. Aarniot myös kaipasivat kotiin tuolia, jossa koko nelihenkinen perhe, Eero, Pirkko sekä heidän kaksi tytärtään, mahtuisivat istumaan yhdessä. Vaikka käytännöllisyys oli aina hänen ensimmäinen lähtökohtansa suunnittelussa, Eero Aarnio ei ole tavanomainen suunnittelija. Hän sanoi vaimolleen Pirkolle: ”Aion tehdä tuolin, jonka nähdessään näyteikkunassa kukaan ei vain kävele ohi”. Eerolle oli aina ollut luonteenomaista herättää tunteita ja ehkä vähän hämmennystäkin.

Alkuperäisen ja ensimmäisen luonnoksen mukaan Pallotuolin syntymäpäivä on 11. tammikuuta 1963. Eero tiesi heti, että siitä täytyisi tehdä mallikappale. Pirkon isä oli opettaja Salon koulussa, jonka veistosalissa Eero vietti illat ja viikonloput Pirkon veljen kanssa kehitellen ensimmäistä kuorta Pallotuolille. Kun muotit ensimmäisen kerran irrotettiin, kuoren ulkopuoli oli todella upea, mutta sisäpuolelta pinta oli röpelöinen ja suorastaan ruma. Se ei myöskään ollut tarpeeksi jämäkkä, vaan löysä, aivan kuin huovasta tehty. Oli keksittävä keino vahvistaa kuorta. Ensin Eero ajatteli, että ratkaisu voisi olla lasikuitukerrosten lisääminen. Tästä kuori kyllä vahvistui, mutta Eero myös ymmärsi, että sen myötä myös paino ja kustannukset kasvaisivat. Sitten hän oivalsi. Juuri kuoren aukon taakse voisi asentaa pyöreän putkirenkaan ja laminoida sen lasikuidulla. Toteutuksessa kuoresta tuli kova kuin kivi ja samaa tekniikkaa käytetään edelleen tuotannossa. Karhea osa sekä putki tuli kuitenkin peittää, ja verhoilu oli tähän luonteva ratkaisu. Haastavaan työhön pestattiin verhoomo Kataja Haagasta ja niin valmistui ensimmäinen Pallotuoli. Kyseinen protokappale seisoo uljaana edelleenkin perheen nykyisen kodin eteisessä Veikkolassa.

Ensimmäinen potentiaalinen asiakas Pallotuolille oli huonekalutehdas Lahdessa. Eero näytti heille tehtaalla piirustusta tuolista ja kertoi ensimmäisestä tekemästään mallikappaleesta. He halusivat ehdottomasti nähdä sen. Pallotuoli kuljetettiin Helsinkiin, jossa se seisoi lattialla liikkeessä Kasarmitorilla. Yrityksen edustaja tuli katsomaan sitä paikan päälle, mutta he eivät olleetkaan kiinnostuneita.

Eero Aarnio ei kuitenkaan tulisi luopumaan helpolla tavoitteestaan menestyä. Vuonna 1964 hän sai hyvän markkinointi-idean Coca-Cola brändille. Tuumasta toimeen ryhtyessään Eero maalasi koko Pallotuolin kuoren punaiseksi, suurensi ja liimasi Coca-Cola logon sen takapuolelle. Seuraavaksi hän tyhjensi kotona koko makuuhuoneen, osti suuren valkoisen taustan ja asetti Pallotuolin sen keskelle. Lopuksi Eero pyysi Pirkkoa pukeutumaan kokomustaan, istumaan tuoliin ja juomaan Coca-Cola -pullosta pillillä. Eero kuvasi tästä pienen kuvasarjan, jonka jälkeen hän soitti Coca-Colan Suomen edustajalle tiedustellakseen, olisivatko he kiinnostuneita yhteistyöstä. Kun Coca-Colan edustaja näki idean Coca-Cola Pallotuolista, hän innostui valtavasti ja halusi heti lähettää kuvasarjan yrityksen pääkonttoriin. Eero oli riemuissaan, viimeinkin hänen freelancer-uransa oli saamassa tuulta purjeisiin. Valitettavasti aika ei kuitenkaan ollut vielä oikea. Parin kuukauden kuluttua Eero sai Coca-Colan pääkonttorilta tylyhkön kirjeen, jossa kerrottiin heillä olevan muita markkinointisuunnitelmia.

Ensimmäinen potentiaalinen asiakas Pallotuolille oli huonekalutehdas Lahdessa. Eero näytti heille tehtaalla piirustusta tuolista ja kertoi ensimmäisestä tekemästään mallikappaleesta. He halusivat ehdottomasti nähdä sen. Pallotuoli kuljetettiin Helsinkiin, jossa se seisoi lattialla liikkeessä Kasarmitorilla. Yrityksen edustaja tuli katsomaan sitä paikan päälle, mutta he eivät olleetkaan kiinnostuneita.

Eero Aarnio ei kuitenkaan tulisi luopumaan helpolla tavoitteestaan menestyä. Vuonna 1964 hän sai hyvän markkinointi-idean Coca-Cola brändille. Tuumasta toimeen ryhtyessään Eero maalasi koko Pallotuolin kuoren punaiseksi, suurensi ja liimasi Coca-Cola logon sen takapuolelle. Seuraavaksi hän tyhjensi kotona koko makuuhuoneen, osti suuren valkoisen taustan ja asetti Pallotuolin sen keskelle. Lopuksi Eero pyysi Pirkkoa pukeutumaan kokomustaan, istumaan tuoliin ja juomaan Coca-Cola -pullosta pillillä. Eero kuvasi tästä pienen kuvasarjan, jonka jälkeen hän soitti Coca-Colan Suomen edustajalle tiedustellakseen, olisivatko he kiinnostuneita yhteistyöstä. Kun Coca-Colan edustaja näki idean Coca-Cola Pallotuolista, hän innostui valtavasti ja halusi heti lähettää kuvasarjan yrityksen pääkonttoriin. Eero oli riemuissaan, viimeinkin hänen freelancer-uransa oli saamassa tuulta purjeisiin. Valitettavasti aika ei kuitenkaan ollut vielä oikea. Parin kuukauden kuluttua Eero sai Coca-Colan pääkonttorilta tylyhkön kirjeen, jossa kerrottiin heillä olevan muita markkinointisuunnitelmia.

Eeron usko Pallotuoliin pysyi silti vahvana. Hän oli myös luonnostellut puisen mäntyhyllyn, jonka heti ajatteli olevan aivan vanhan työnantajansa, Askon, näköinen. Syksyllä 1965 Eero ottikin yhteyttä Askoon esitelläkseen hyllyn, mutta taka-ajatuksena hänellä oli samalla näyttää heille Pallotuolia. Saksan Askon edustaja, Iiro Santalahti, toi mukanaan yrityksen uuden markkinointijohtajan, Tapani Riekkisen, ja molemmat innostuivat Pallotuolista välittömästi. He uskoivat, että näin innovatiivinen huonekalu voisi hyvin saada kansainvälistä suosiota Kölnin Huonekalumessuilla. Vaikka Askon johdossa muut eivät olleetkaan kovin vakuuttuneita tämän oudonmuotoisen tuolin menestyksestä, Tapani Riekkisen ja Eeron ponnistelujen ansiosta Pallotuolia saatiin kuusi kappaletta valmiiksi ajoissa messuille. Eero oli vahvasti mukana kaikissa kuvauksissa alusta lähtien. Messuilla kuuden Pallotuolin taakse laitettiin suuri teksti ”Great things are coming from Asko”, ja osasto herätti välittömästi vierailijoiden huomion.

Pallotuolin ensiesittely Kölnin Huonekalumessuilla oli vuonna 1966. Ensimmäiset vieraat osastolla olivat kaksi italialaista, jotka tilasivat siltä seisomalta kuusi Pallotuolia. Messujen uutta menestystuotetta myytiin viikon aikana 30 eri maahan. Ensimmäinen suomalaisessa mediassa julkaistu artikkeli oli Helsingin Sanomilta 25.11.1966, jossa Pallotuolia kuvailtiin maailman jännittävimmäksi tuoliksi. Eero kirjoitti omalla käsialallaan lehtileikkeen marginaaliin: tästä kaikki alkoi! Pian sen jälkeen New York Times kirjoitti Pallotuolista näyttäen mallia muulle kansainväliselle medialle. Parin vuoden kuluessa Pallotuolista tuli kansainvälinen julkkis, ja vuosikymmeniä myöhemmin sen voi löytää designmuseoiden kokoelmista ympäri maailman sekä tähdittämässä useita elokuvia, musiikkivideoita ja lehtien kansia.

Vaikka Eero Aarniota usein luonnehditaan estetiikaltaan avaruusmaiseksi suunnittelijaksi, futuristisuus ei koskaan ollut hänen tarkoituksenaan Pallotuolin suunnittelussa. Oli silkkaa sattumaa, että Pallotuoli tuli samoihin aikoihin kuin Juri Gagarin oli ollut avaruudessa. Ajan hermolla senhetkisten kiinnostusten pohtiminen ei edelleenkään ole Eerolle olennaista. Vielä tänäkin päivänä hänen suosikkinsa Pallosta on kuitenkin valkoisella kuorella ja mustalla kankaalla verhoiltu tuoli. Mustassa erityisesti kiehtoo tunne saumoista hukkumassa väriin, se on kuin taianomainen aine, joka leviää tuolissa. Pallotuolin sisällä istuessa voi uppoutua omaan sisäiseen maailmaansa ja antaa pesäpaikan suojella ulkopuoliselta hälinältä. Pallon futuristisuus voi olla katsojan silmässä, mutta sen ikonisuutta ei voi kieltää.